Huolellisella suunnittelulla onnistuneeseen ammatinvalintaan

Ammatinvalinta on mielestäni hyvin kiinnostava kenttä, sisältäen monia huomioon otettavia asioita. Olen nyt työskennellyt noin 9 vuotta enemmän tai vähemmän ammatinvalinnan parissa. Enimmäkseen olen työstänyt ammatinvalintaa ihmisten kanssa, joilla on jokin vamma tai sairaus.

Vuoden 2001 alusta lähtien olen toiminut kuntoutuspsykologina Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksessa, joka on yksi Suomen 12 ammatillisesta erityisoppilaitoksesta. Työskentelen taloon viikoksi tutustumaan tulevien koulutuskokeilijoiden kanssa, jotka etsivät tai haluavat varmentaa itselleen sopivaa opiskelu- ja ammattialaa. Nykyään lähes kaikilla koulutuskokeiluasiakkaillamme on jokin vamma tai sairaus. Koulutuskokeilijoiden ohella työskentelen myös koulumme opiskelijoiden kanssa, joilla myös on kaikilla jokin vamma tai sairaus


Ammatinvalinnasta

Nykyään tuntuu, että nuorilta vaaditaan ammatinvalinnassakin tehokkuutta jo kovin varhain. Moni 15–16-vuotias kokee peruskoulun päättyessä ajankohdan itselleen vielä liian aikaiseksi miettiä, mitä haluaisi opiskella ja tehdä työkseen. Itsekin muistan lukion antaneen tarpeellista miettimisaikaa.

Aiempina vuosikymmeninä vammaisten ja pitkäaikaissairaiden ammatinvalinnanohjauksessa lähdettiin ehkä liikaa siitä, että mitkä ammatit vamman tai sairauden puolesta olisivat luontevia. Ohjaus oli vähän liian kapeutunutta, koska esim. liikuntavammaisia ohjattiin roppakaupalla kaupan ja hallinnon alan opintoihin. Myöhemmin olen useammankin liikuntavammaisen ihmisen suusta kuullut, että heidän omat kiinnostuksensa olisivat olleet jotain ihan muuta kuin kaupan ja hallinnon ala. Erityisopetuksen tarjonta ohjasi aiemmin liikaakin sitä, mihin vammaisia neuvottiin hakeutumaan opintoihin. Toisaalta vastaani on tullut myös sellaisia asiakkaita, jotka suunnittelevat itselleen nimenomaan sellaista ammattia, missä selviämistä heidän vammansa tai terveydentilansa ehkä eniten rajoittaa. Kyseiset tilanteet eivät ole helppoja – silloin ihmisen kiinnostukset ja terveydentila menevät ristiin. Onneksi harvemmin kuitenkin on näin äärimmäinen tilanne.

Kiinnostukset

Kuitenkin tulevan ammattialan miettimisen olisi hyvä kaikkien ihmisten kohdalla lähteä näistä asioista:

Mikä minua kiinnostaa, mihin olen motivoitunut?
Mitkä ovat minulle mieluisia asioita vapaa-aikana, mitä harrastan?
Mistä aineista olen ollut kiinnostunut koulussa?
Mitä kiinnostuneempi ihminen on jostain asiasta, sitä todennäköisemmin hän jaksaa siihen liittyvässä työssään, jaksaa hankkia aina lisää tietoa ja kehittyä kyseisellä alalla.

Omien kiinnostusten kartoittamista voi jatkaa seuraavien kysymysten avulla:

Mitä toiveammatteja minulla on ollut elämäni aikana? Millainen voisi olla mieluisa työ esim. 5 vuoden päästä?
Millaisissa tilanteissa viihdyn? Viihdynkö enemmän asioiden ja esineiden vai ihmisten parissa?
Minkä tyyppisessä työssä voisin tuntea toteuttavani omaa ”ominaislaatuani” (=sitä, mikä on minulle tyypillistä, omia vahvuuksiani)
Mitä asioita arvostan?
Mitkä asiat ovat lähellä sydäntäni? Minkä asioiden eteen haluan toimia? Mikä minua ”sytyttää”?
Mitä tavoittelen elämässäni? Elämäni missio?

Omat vahvuudet ja kyvyt

Ihanteellisin on sellainen tilanne, jossa ihmisen kiinnostukset ja kyvyt menevät yksiin. Aika usein näin onkin – asioita joista ihminen on kiinnostunut, hän usein myös pystyy ja haluaa omaksua. Ne asiat, mitkä tuntuvat vaikeilta, eivät usein kiinnostakaan samalla lailla.

Kaikessa emme kuitenkaan ole mestareita ja tämäkin on hyvä muistaa ammatinvalinnassa. Joku omaksuu kieliä helposti, mutta matematiikka voi olla taas tosi vääntämistä. Toinen taas oppii parhaiten tekemällä, ei niinkään kirjoja lukemalla. Tulevaa ammattia ja siihen johtavia opintoja suunnitellessa on hyvä huomioida mahdolliset vaikeudet oppimisessa. Mikäli kirjojen ääressä istuminen ei maistu, on aika epärealistista suunnitella teoreettista monen vuoden opiskelua yliopistossa. Nykyään on huomattu, että yllättävän moni meistä voi olla jollakin lailla ” erilainen oppija”. Onneksi näitä asioita tunnetaan nykyään paremmin kuin aiempina vuosikymmeninä ja tukeakin voi olla saatavissa esim. lukiopetuksen muodossa.

Mutta kuten jo aiemmin sanottu, onneksi ihminen usein käyttää tuntemustaan ja tietojaan itsestään niin, että ei usein kiinnostukaan itselle hankalista aloista. Mikäli tuntuu, ettei itse oikein tiedosta omia vahvuus- ja heikkousalueita; mitkä asiat sujuvat helposti ja mitkä eivät, esimerkiksi työvoimatoimiston ammatinvalinnanohjauksen kykytestaukset voivat auttaa. Kykytestauksissa saa tietoa mm. loogisesta päättelykyvystään, kielellisestä päättelykyvystään jne. Kun saa tietoa omista vahvuusalueista, voi olla helpompi miettiä eteenpäin, missä ammateissa ko. kykyjä saisi hyödynnettyä. Ja toisaalta tieto omista heikommista alueista voi auttaa siinä, ettei lähde suunnittelemaan itselleen sellaista koulutusta, jossa selviämistä omat kyvyt eivät oikein tue. Myös omat koulunumerot, vahvemmat ja heikommat kouluaineet, antavat usein viitteitä omista vahvuusalueista.

Motivaatio, elämäntilanne, mahdollisuudet

Opintoja suunnitellessa ja ammatinvalinnassa on hyvä miettiä, kuinka pitkään opiskeluun olisi valmis. Tähän vaikuttavat oma motivaatio, jaksaminen, joskus aiemmat koulukokemukset ja elämän tilanne. Varsinkin aikuisilla perheellisillä ammatinvaihtajilla perhesyyt vaikuttavat luonnollisesti paljonkin koulutussuunnitelman miettimisessä. Perheellisellä paikkakunnan vaihdokset ovat vielä haasteellisempia kuin perheettömällä.

Suomi on välimatkojen puolesta suuri maa. Oman alueen koulutustarjonta asettaa omat raamit ammatinvalinnassa, mikäli ihminen on kovin sidoksissa omaan paikkakuntaan.

Tietoa eri ammateista

Ammatteja on olemassa monen monituisia. Kaikista ammatillisista mahdollisuuksista emme edes tiedä, ellemme hanki niistä tietoa. Jaksan edelleen muutaman vuoden alalla työskentelyn jälkeen kiinnostua aina, kun törmään ammattiin, josta vähemmän olen aiemmin saanut tietoa. Kuinka monelle esimerkiksi on tuttu ajojärjestelijän ammatti? Kaikissa työvoimatoimistoissa on tietopalvelu, josta saa opastusta eri ammattien ja koulutusten tiedonhakemisessa. Työhallinnolla on myös hyvin monipuoliset internet-sivut www.mol.fi, sisältäen mm. virtuaalisen tietopalvelun eri ammatteihin ja koulutukseen liittyen.

Tietoa eri ammateista on hyvä hankkia myös oman terveydentilan näkökulmasta. Yleensä erilaiset vammat tai sairaudet rajaavat ainakin jotain ammatteja ja työtehtäviä pois. Onneksi kuitenkin siltikin yleensä jää erilaisia mahdollisuuksia jäljelle. Marfan- oireyhtymän pienryhmätapaamisessa Lahdessa löytyi monen ammatin edustajia. Oli opettajaa, ATK-ohjelmoijaa jne… Terveyden puolesta marfaanikolle ei suositella fyysisesti raskasta tai ponnisteluja vaativaa työtä. Myöskään seisomatyö tai erityistä näöntarkkuutta vaativa työ ei usein sovellu.

Tietoa eri ammateista on hyvä hankkia myös siksi, että työllistyminen eri aloilla voi vaihdella suurestikin. Toisaalta työllistymisen ennakointi on tänä yritysten massairtisanomisten aikana lievästi sanoen todella haastavaa – yhtenä kauniina päivänä yrityksessä voidaan ilmoittaa tuhansien työntekijöiden irtisanomisista ja yt-neuvotte­luis­ta. Osassa ammateissa muutokset eivät kuitenkaan ole niin äkillisiä ja arvaamattomia. Nykyään esim. kirjansitojan ammatissa työllistymismahdollisuudet ovat aika marginaaliset. Vammaisena työnhakeminen ei usein ole yhtä helppoa kuin vammattomana (jos se vammattomallakaan on helppoa). Siksi tilannetta helpottaa, jos työpaikkoja kyseisellä alalla on ennemmin runsaasti kuin niukasti tarjolla. Viime aikoina on puhuttu siitä, että esim. datanomeja, insinöörejä ja media-assistentteja on viime vuosina koulutettu liikaa. Toisaalta taas esim. lähihoitajia ja putkimiehiä tarvittaisiin nykyistä enemmän, varsinkin pääkaupunkiseudulla.

Kaiken kaikkiaan ihmiset kokevat nykyään aiempaa enemmän muutoksia työelämässä. Nykyään ei ole poissuljettua sekään, että ihminen vaihtaa ammattia viidesti työuransa aikana. Tässä on omat huonot ja hyvät puolensa.

Kuntoutus
Kun ihmisellä on jokin terveydellinen rajoite, monissa tapauksissa Kela tukee kouluttautumista ja ammatin hankkimista. Kela tukee monen vajaakuntoisen opiskeluajan perustoimeentuloa kuntoutusrahalla. Sopivan ammatillisen suunnitelman muodostamisessa Kelan kautta mahdollisia ovat kuntoutustarveselvitys ja kuntoutustutkimus sekä työ- ja koulutuskokeilut. Työelämään sijoittumiseen Kelasta voi saada elinkeinotukea yrittämiseen ja työhön valmennusta. Työvoimatoimiston kautta voi hakea työolosuhteiden järjestelytukea, mikäli vamma edellyttää muutostöitä työpaikalla tai työntekijä vammansa vuoksi tarvitsee joissakin tilanteissa työkaverin apua. Työ- ja koulutuskokeilut kuuluvat myös työvoimatoimiston palveluvalikoimaan.

Katri Koskinen, kuntoutuspsykologi

Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus