Marfanin oireyhtymä, Loeys-Dietzin oireyhtymä ja muut geneettisen aortta- ja sidekudossairaudet tunnistetaan oireiden, lääkärin toteamien löydösten ja sukutietojen perusteella. Nykyään diagnoosiepäilylle saadaan usein vahvistus geenitestillä, mutta diagnoosi voidaan asettaa joissakin tapauksissa myös silloin, kun sitä aiheuttavaa geenivirhettä ei (vielä) kyetä löytämään, mutta muut sairauden diagnoosikriteerit täyttyvät.
Aikaisemmin luultiin, että kaikki Marfanin oireyhtymää sairastavat ovat hyvin pitkiä. Tämä virheellinen tieto on poistettu nykyään myös diagnoosikriteereistä. Yleensä marfanikolla on suhteessa pitkät raajat. Istumakorkeus on kuitenkin normaali, eikä pitkäkään potilas istuessaan näytä pitkältä. Myös sormet ja varpaat ovat huomattavan pitkät ja kapeat. Nivelet ovat yliliikkuvia, ja nivelkivut voivat vaivata varsinkin aikuisiällä. Nuorena monet marfanikot ovat hyvinkin hoikkia, mutta eivät kaikki. Lisäksi ylipainoa esiintyy iän myötä yhä useammalla myös geneettisten aorttasairauksien kohdalla. Marfanikkojen, puhumattakaan muista geneettisistä aortta- ja sidekudossairauksista, kehon muoto vaihtelee kuitenkin huomattavasti eikä sairautta voida vahvistaa tai poissulkea pelkän kehon muodon perusteella.
Rintakehän epämuotoisuus on tyypillistä Marfanin oireyhtymälle. Rintakehä voi olla epäsymmetrisesti koholla ja keskelle rintakehää voi kehittyä “kuopparinta” tai “kananrinta”. Skolioosi eli selkärangan kiertymä on myös yleinen vaiva, ja luuston erikoislääkärin tutkimukset ovatkin välttämättömiä varsinkin kasvavilla lapsilla.