Minulla on diagnosoitu Marfanin oireyhtymä jo lapsena, varmuus tuli, kun olin viisi vuotias. Olen nyt 24v. Lapsena kävin sydämen ultrissa ja ortopedin luona skolioosin seurannassa. Myös jalkateriä seurattiin ja minulle teetettiinkin kerran pohjalliset, joita käytin vuoden verran, kunnes menivät pieniksi. Uusia ei enää teetetty. Akillesvaivoja oli myös ja yhdessä vaiheessa tehtiin jo leikkauspäätöskin (olin 12 vuotias), koska akilleksen kiinnityskohta kantapäässä oli revennyt, mutta tämä vaiva parani itsestään, kun vähensin kuormitusta, joten leikkausta ei koskaan tehty.
Syksyllä 05 vasen jalkateräni alkoi kipuilla lateraaliselta- eli ulkosyrjältä 4-5 nivelvälin kohdalta. Kävin yleislääkärillä ja hän sanoi, että varmaan rasitusvamma, jalkaterä kuvattiin, jotta rasitusmurtuma voitiin poissulkea, sitä ei ollut. Jalkateräni on pahasti virheasentoinen Marfanin-oireyhtymän takia, mutta tähän ei kiinnitetty juurikaan huomiota ja yleislääkärikin sanoi, että vamma paranee itsestään muutamassa kuukaudessa. Vaiva jatkui pari kuukautta ja menin uudelleen yleislääkärille, joka pisti siihen kortison+puudutuspiikin, joka auttoi viikoksi pariksi ja sitten vaiva palasi. Kävin uudestaan lääkärillä ja sain uuden piikin ja jälleen sama juttu, tätä jatkui sitten kevään, kunnes toukokuussa kävin omalääkärillä ja vaadin lähetteen ortopedin tutkimuksiin. Hän kirjoitti lähetteen, mutta aikaa ei kuulunut vielä pitkään aikaan. Syksyn aikana sain vielä useita piikkejä, jotka auttoivat pari viikkoa. Joulukuussa tuli sitten vihdoin kutsu keskussairaalaan. Käynti oli juuri ennen joulua. Minulta kuvattiin vasen nilkka, joka oli ok ja vasen jalkaterä niin, että siinä oli koko paino sekä ylhäältä, että sivusta. Kuvista näki, miten paha virheasento jalassa oli. Ortopedi sanoi, että se pitää leikata, diagnoosina ”lättäjalka”, mutta ei se aivan tavallinen latuskajalka ole. Samalla käynnillä tehtiin leikkauspäätös.
Leikkaus alkoikin pelottamaan, koska kuvittelin, että toimenpiteessä vain vapautettaisiin hermo pinteestä, kuten rannekavan kohdalla usein tehdään, mutta ei. Kyseessä tulisi olemaan melkein kolme tuntia kestävä toimenpide, jonka jälkeen joutuisin käyttämään kuusi viikkoa kipsiä enkä saisi varata painoa jalalle. Sain peruutusajan ja leikkaus tehtiin viikolla 13 (2007), näin ennen leikkausta ortopedin ja anestesialääkärin, toimenpide tehtäisiin spinaalipuudutuksessa. Ortopedi muutti vielä leikkaussuunnitelmaa. Lopullisena toimenpiteenä tehtiin kaksi jännesiirrettä ja nivelluudutus. Ideana leikkauksessa oli helpottaa jalan kuormitusolosuhteita, koska ennen leikkausta jalan paino oli lateraalisella syrjällä, eikä päkiät ottaneet kuormaa vastaan melkein ollenkaan. Sairaalassa olin viisi päivää, jona aikana sain paljon kipulääkkeitä, kaikki annettiin suun kautta. Minulle tehtiin avokipsi, jonka pystyi ottamaan pois, tosin voimaa se vaati… Minulla oli neljä leikkausviiltoa ja yhteensä noin 30 hakasta ja viiltojen yhteispituus n. 30cm, jotka poistettiin kahden viikon päästä operaatiosta. Kivut olivat kovat jo kotiutuessa ja sainkin huumereseptin, mutta eivät ne kovin pitkäksi aikaa riittäneet. Hakasten poiston yhteydessä todettiin haava tulehtuneeksi (postioperatiivinen infektio) ja aloitettiin antibioottikuuri ja päivittäiset haavahoidot. Lyhyesti voisi sanoa, että olin kovissa kivuissa vielä useita kuukausia operaation jälkeen, haavahoito jatkui heinäkuun alkuun saakka ja söin yhteensä n. 6-7 antibioottikuuria. Myös bakteeriviljelytulos oli positiivinen. Pahinta oli, ettei uskottu minulla olevan kipua ja sain vain Panacodia, jonka teho ei yksinkertaisesti riittänyt… Jouduin kahteen otteeseen käymään päivystyslähetteellä keskussairaalassa kirurgin arviossa ja ihonsiirtoakin mietíttiin…
Kuuden viikon päästä kävin ortopedin polilla ja kipsin sai heittää pois. Haavat olivat vielä pahasti auki ja ohjeeksi vain haavahoitojen jatkuminen, kipua oli myös paljon. Kahden kuukauden päästä uudelleen ortopedille ja vieläkin oli (kesäkuu) haava hieman auki ja edelleen kipuja. Sain maksusitoumuksen tukipohjallisiin, jotka sain elokuussa. Elokuussa ei enää haavat olleet auki, mutta jos yhtään kävelin saattoi haava aueta, koska iho oli niin ohut. Röntgenkuvasta näkyi myös, että luudutus oli onnistunut ja kaksi ruuviakin siellä on… Kipua esiintyy vielä vähän syyskuussakin, mutta se on aivan ihon pinnassa. Ortopedi sanoi, että näin ison operaation lopputuloksen näkee usein vasta vuoden kuluttua leikkauksesta. Nyt hoitelen jalkaa rasvaamalla perusvoiteilla useita kertoja päivässä. Elokuun käynnillä tehtiin myös oikean jalan leikkauspäätös, jonka tavoiteaika on 08 alkuvuosi. Toimnepide tulee luultavasti olemaan samanlainen, mutta lisäksi korjataan yksi fiksoitunut vasaravarvas (II varvas).
Nyt odotan innolla ja pelolla oikean jalan leikkausta, jospa olisi parempi tuuri ja säästyttäisiin haavainfektiolta!
Marko