Heinäkuun viimeisenä viikonloppuna meidänkin perhe kokosi kimpsut ja kampsut autoon ja suuntasi yhdistyksen kesätapaamiseen. Muut osallistujat olivat nopeampia ja pääsivät nauttimaan mansikkatilasta jo perjantaina. Me tauotimme matkan yöpymisrastilla. Navigaattorin tulkintaongelmien, tuhansien lastenlaulujen ja nuorimman osallistujan lukemattomien raivarien jälkeen siinsi Jaalan Huhdasjärvellä sijaitseva matkailutila Sinibell. Yhdistyksen vastaanottokomitea toivotti meidät lämpimästi tervetulleeksi, ohjasi majoitustilaamme ja kutsuikin jo lounaalle.

Ruokailuilla oli panostettu, sekä estetiikkaan että antimiin. Pöydät oli koristeltu milloin viinimarjoilla, lumpeenkukilla tai niittykukilla. Koko porukka kerääntyi pitkien pöytien äärelle nauttimaan rennosti jutustellen. Ainoastaan yksivuotiaamme oli huomattavasti kiinnostuneempi tilan lasten leluista ja tuvan uudelleensisustamisesta. Vaikka lukuisista yrityksistä huolimatta tyttäremme ei onnistunut rikkomaan – erityisen yltävillä raajoillaan – kovin montaa astiaa, siirtyi perheemme varmuuden välttämiseksi nauttimaan kahvit mainioon kesäsäähän.

Päivä kului pelaillessa mölkkyä ja krokettia, yhdistyksen kokouksessa ja vapaamuotoisesti seurustellen. Yksivuotiaamme paimensi myös lampaita, kesytti kissaa ja tutki laajaa leikkipaikkaa: hiekkalaatikkoa, mökkiä, trampoliinia ja tenniskenttää. Päivällisellä sivusimme Losartania, Ruotsissa annettavia uudenlaisia lapsettomuushoitoja, jossa jo istutettavasta alkiosta voidaan sulkea pois geenimuutokset sekä opiskelu- ja työmahdollisuuksia

Kesätapaaminen 2013Iltaohjelman aloitti mainio rantasauna veden äärellä. Siellä keskustelimme elämästä ja totesimme Suomen olevan pieni. Keskustelut jatkuivat pihalla. Nukutettuamme yliväsyneen tutkimusmatkailijamme, pääsimme keskelle lettukestejä. Isäntäpariskunta Karoliina ja Harri kertoivat tilastaan, pöytäkunnat porisivat ja letut hävisivät mansikoiden ja kermavaahdon kera. Ilta jatkui vierastalon yhteistilassa. Sunnuntai sujui lähdön tunnelmissa.

Perheemme osallistui tapaamiseen ensi kertaa. Diagnoosit saapuivatkin vuoden vaihteessa 2/3 jäsenistämme. Vastaanotto meille uusille oli lämmin eikä tunnelma ollut sulkeutuneen kuppikuntainen vaikka muut tunsivatkin toisensa pidemmältä ajalta. Suosittelen tapaamista siis muillekin jäsenille, jotka eivät ennen ole paikalle päässeet.

Terveisiä kaikille Raisiosta ja Tampereelta!

T: Antti, Elina ja Viivi


Comments are closed